Raili Pekkarinen, 89, luottaa pitkän elämänkokemuksensa antamalla varmuudella siihen, että koronaviruspandemiasta selvitään ystävien tuella ja yhdessä.

-Kyllä alkuun pelästyin, kun tästä viruksesta alettiin puhua, ja että sitä on myös Suomessa, kertoo kuopiolainen yksin kotona asuva Raili Pekkarinen.

 Uutiset muistuttivat Pekkarisen mieleen sota-aikojen kokemukset, mutta positiivisessa mielessä, että niistäkin selvittiin ja yhdessä kestettiin.

 Tärkeä asia Pekkariselle ovat aina olleet, ja ovat erityisesti nyt, pitkäaikaiset, läheiset ystävät. Heihin pidetään yhteyttä puhelimitse ja esimerkiksi postikortein, kun tavatakaan ei tällä hetkellä voi.

-Kun tuntuu kovasti yksinäiseltä tuossa sohvannurkassa, ja ystävä soittaa, niin se helpottaa. Tallinnan ystävä otti juuri yhteyttä pääsiäisen alla. Hän kysyi, miten me selvitään tästä koronasta, kun he eivät selviä ollenkaan. Tämähän on koko maailman asia.

Normaaliajan elämästä Raili Pekkarinen kaipaa Suokadun toimintakeskuksen ikäihmisten läheiseksi muodostunutta päiväryhmää. Kaipausta helpottaa kuitenkin se, että ryhmän ohjaaja soittelee viikoittain ja kyselee kuulumisia.

 Paljon tukea saa myös Etelä-Suomessa asuvalta pojalta, joka käy silloin tällöin Kuopiossa.

 Elämänkokemukset pitkältä ajalta luovat Pekkarisen mieleen ajattelun perustan, joka antaa perspektiiviä ja luo optimismia näihin poikkeusoloihin.

– On enemmän uskoa, että ei kaikki voi mennä pieleen. Jos alan ajatella ikäviä, pidän itselleni puhuttelun. Huomaan että elämänkokemukset ovat minulla voimavara tässä tilanteessa. Ajattelen, että kyllä elämä kantaa, muodossa jos toisessa. Olen varustautunut siihen, että elämä muuttuu joka tapauksessa näillä kymmenillä. Joskus on ollut vaikea hyväksyä itsensä ja omia toimiaan, mutta nykyisin hyväksyn itseni sellaisena kuin olin ja olen.

Teksti: Anja Hiltunen
Kuva: Vicente Serra