Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas

Museo on aika jännä paikka. Olemme tottuneet siihen, että esineiden maailma muuttuu ympärillämme nopeasti. Uutuuden viehätyksessä moni käyttökelpoinenkin tavara joutuu syrjään tarpeettomana uuden tieltä. Moni meistä myös keräilee joitakin tavaroita. Meille kotiin on kertynyt mm. matkamuistoja ja jääkaappimagneetteja eri puolilta maailmaa. Jokaisen niistä liittyy muistoja, joita sinänsä tarpeeton koriste-esine välittää. 

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas Kantissa

Museotkin syntyivät aikoinaan vähän samoista lähtökohdista. Ne olivat usein yksityisten henkilöiden keräämiä, kuriositeettikokoelmia, tietynlaisia näytteitä erikoisista kulttuuriesineistä, taideteoksista tai luonnon ihmeistä, kuten eläinkunnan erikoisuuksista ja poikkeavuuksista. 

Euroopan kuningashuoneet ja mahtisuvut keräsivät taideteoksia oman valtansa osoittamiseksi. Kolonialismin aikana yleistyivät myös kulttuurihistorialliset kokoelmat, joissa esiteltiin isäntämaan suuria saavutuksia. Demokratian kehitys johti aikoinaan siihen, että nämä mahtavat kokoelmat avattiin myös tavallisten ihmisten ihmeteltäväksi. Yksi näyttävimmistä kuningashuoneiden kokoelmista on Pietarin Eremitaasi.  

Samaan aikaan nykyaikaisten tieteiden kehittyessä 1800-luvun kuluessa syntyi myös nykyaikainen museotoimi ammattilaisineen. Kuopiossa museotoimet perustuvat tähän tieteelliseen lähtökohtaan. Suomelle oli tyypillistä, että yhteiskunta ei suoraan tukenut museoita vaan ne perustuivat vapaaseen kansalaistoimintaan. Kuopion museoiden juuret ovat Kuopion Isänmaallisessa Seurassa ja Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksessä. Museoherrojen ammatillisessa ohjeistuksessa toimi laaja vapaaehtoisten harrastajien joukko keräten luonnonihmeitä, paikallista suomalaiskansallista esineistöä sekä taideteoksia.  

Museotoimi tuli 1960-luvulla kunnan ylläpitämäksi, ja siitä lähtien museoammattilaiset ovat hoitaneet ja kartuttaneet kokoelmia ja tehneet ansiokasta tutkimustyötä, jonka tuloksia esitellään näyttelyissä ja julkaisuissa. Kaikilla kaupungin ylläpitämillä museoilla on maakunnallinen tai laajempi alueellinen kehittämistehtävä. Kaupunki saa museoiden ylläpitämiseen valtiolta tukea. 

Kuva: Wille Markkanen

Yhdistysten museokokoelmat saivat näyttelytilaa aikoinaan uudessa kaupungintalossa (valmistui 1885), mutta pian virisi toive oman museorakennuksen saamiseksi kaupunkiin. Kuopion museona nykyisin tunnettu rakennus valmistui vuonna 1907 ja se on ensimmäisiä museotoimintaan tarkoitettuja rakennuksia Suomessa. Syyttä ei siis Kuopiota pidetä suomalaisen kulttuurin kehtona. Kuopion uutta kirjasto-museota kutsuttiin ajan henkeä hyvin kuvastavasti kansantaloksi. Siinä toimi kirjasto sekä luonnontieteellinen sekä kulttuurihistoriallinen museo. Talon monipuolisuutta lisäsi 1920-luvulla rakennettu palokunnan siipi torneineen ja talleineen. 

Museotoimien kasvavat kokoelmat tarvitsivat lisää tilaa, ja niinpä kirjaston ja paloaseman toiminnat saivat siirtyä omiin tiloihinsa. Olemme siis palanneet tietyllä tavalla alkuasetelmiin, kun Kuopion museo yhdistyy pääkirjastoon täydennysrakennuksen avulla tiedon ja tarinoiden kortteliksi, Kantiksi. 

Museoiden erikoinen haaste on se, että kokoelmien kerääminen on jatkuvaa työtä ja kasvavat kokoelmat tarvitsevat jatkuvasti lisää tilaa. Uusittu museokaan ei pysty esittelemään kerrallaan kuin murto-osan kokoelmistaan teemallisesti kootuissa näyttelyissään. Museo ei ole tarpeettomiksi jääneiden esineiden säilytyspaikka, vaan jokainen museoesine on tarkoin harkittu pala menneisyyttä, osa kertomusta Kuopion ja alueen historiasta. Esine kertoo enemmän kuin sen pelkkä käyttötarkoitus. Museossa esine saa uuden tehtävän, roolin kertomuksessa menneisyydestämme. 

Tieto ja tarinat luovat kiehtovan maailman, jonka avulla voi kurkistaa pohjoissavolaiseen toiminnan ja mielen maisemaan eri historiallisina aikoina. Tätä täydentävät luonnontieteellisen museon kokoelmat, joista elämyksellisimpiä lienevät eläinhahmot. Mammutti oli aikoinaan yksi Kuopion museon vetonauloista ja sille on varattu entinen paikka tornihuoneessa. Myös savutupa on koottuna uudelleen museon ylimpään kerrokseen odottamaan vierailijoita. Uudistuksessa on siis säilytetty rakkaimpia kohteita uusitun perusnäyttelyn osana. Hienoa on myös se, että kirjaston ja uudisosan välillä voi kulkea helposti sisäkautta. Kantissa voi viihtyä koko perheen kanssa siis pidempäänkin. Tätä varten Kantissa avautuva kahvila tulee varmasti tarpeeseen.  

Kantti avautuu yleisölle kahdessa osassa, sillä perusnäyttelyiden kokoaminen vie oman aikansa. Ensimmäisenä 15.6. ovensa avaa uudisosa ja Leonardo da Vinci 3D -näyttely, jossa sukelletaan da Vincin elämään, taiteeseen, keksintöihin ja koneisiin ennennäkemättömällä tavalla, yhdistämällä lisättyä todellisuutta, hologrammeja ja tarinankerrontaa.   

Näyttely on avoinna nyt seitsemän kuukautta, joten voitte jo nyt suunnitella museokäynnin sopivaan ajankohtaan. TERVETULOA!