Teksti: Marianna Huttunen

Kirjailija Minna Canthin (1844-1897) patsas Kuopiossa on ensimmäinen suomalaiselle naiselle pystytetty muistomerkki. Hankkeen takana olivat Suomalainen Naisliitto ja kuopiolaiset naisyhdistykset.

Aloitteen Canthin muistomerkistä teki paikallinen opettaja, naisasian edistäjänä tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja Helmi Karjalainen melko pian Canthin kuoleman jälkeen vuonna 1905. Suomalainen Naisliitto innostui asiasta ja aloitti varojen keräämisen muistomerkin saamiseksi Helsinkiin.  

Hanke kuitenkin pitkittyi, ja vasta 1930-luvulla muistomerkki vihdoin toteutui ankaran varainkeruukampanjan ansiosta. Talvella 1932 kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875-1950) ehdotti Kuopion kaupungille, että se päättäisi 150-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi pystyttää muistopatsaan kirjailija Canthille: ”Olin mutistanut muutamassa päivässä kokoon pienen 1:5-luonnoksen, jonka lähetin Kuopion kaupunginhallitukselle. Hintapyyntöni oli 300 000 markkaa. Vastaus oli tavallinen: ”Ei ole rahaa.”

Samaan aikaan myös Naisliiton Kuopion osasto aktivoitui uudestaan asiassa ja perusti Kuopion Minna Canth –patsastoimikunnan patsaan saamiseksi Kuopioon eikä Helsinkiin. Toimikuntaan kuului kuusi kuopiolaista naisyhdistystä. Rahaa kerättiin yksityisiltä ja yrittäjiltä, kirjailijan kuvalla varustettujen postikorttien myynnillä ja järjestämällä iltamia. Kuopion hankkeeseen osallistui myös Suomen Kansallisteatteri lahjoittamalla Canthin Anna-Liisa-näytelmästä saadut tulot patsasrahastoon.

Rahoituksen hankkiminen lamakautena ei kuitenkaan ollut helppoa. Monien tapaamisten ja anomusten jälkeen järjestyi rahoitusta myös valtiolta ja lopulta Kuopion kaupunkikin avusti hanketta.

Muistomerkistä ei järjestetty kilpailua, sillä useat taiteilijat innostuivat tehtävästä ja tekivät teosluonnoksia omasta aloitteestaan. Myös Eemil Halonen lähetti nyt uusia ehdotuksia patsastoimikunnalle, ja niitä pidettiin parhaina kuvanveistäjä Alpo Sailon asiantuntijalausunnon tukemana. Kesäkuussa 1935 tehtiin Halosen kanssa sopimus Minna Canthin pronssisen kokovartalomuotokuvan toteuttamisesta.

Taiteilija teki muistomerkistä kaikkiaan seitsemän eri ehdotusta. Hän luki Canthin tuotantoa ja tutki hänestä eri aikoina otettuja valokuvia. Halonen päätyi kuvaamaan kirjailijaa tämän Kuopion vuosinaan, kypsään ikään ehtineenä, määrätietoisena ja rohkeana kirjailijana. Hän käytti Canthin vartalon mallina raskaana olevaa Mirja-tytärtään. ”Halusin kuvata Canthia varttuneena, lihavana ja kaunistelemattomana. Naisen, kuten miehenkin, merkitys on muussa kuin ulkonaisessa nuoruudessa ja kauneudessa.”

”Kesä 1936 meni Minnan helmoissa pyöriessä. Iltaisin pidin kesälomaa Juho Rissasen ja Alpo Sailon kanssa, joskus kävin urheilukilpailuissa, usein kuljeskelin Seurasaaressa […] Minna alkoi olla kutakuinkin valmis, vain silmät renkuttivat sinne tänne. Halusin luoda uskottavan katseen, yhtä aikaa lempeän, läpitunkevan ja vaativan.”

Syksyllä 1936 kipsiluonnos kuljetettiin junalla Lapinlahdelle, taiteilijan Arttu-veljen taidevalimoon. Seuraavana keväänä patsastoimikunta kävi katsomassa valmistunutta muistomerkkiä ja oli tyytyväinen näkemäänsä.

Muistomerkin paikka herättää keskustelua vielä tänäkin päivänä. Halonen sovitti veistosta pahvimallin avulla eri paikkoihin Kuopion keskustassa. ”Sovittelin häntä torilla kaupungintaloa vasten, mutta paikka vaikutti liian avaralta. Piispanpuistossa patsas olisi pitänyt valosuhteiden vuoksi asettaa selin kaupunkiin. Snellmanin puisto oli minusta paras ympäristö. Puisto oli Minna Canthin mielipaikkoja ja lähellä hänen kotiaan.” Kaupungin osoittama paikka Maljalahden alueella tuntui liian syrjäiseltä, mutta kuultuaan suunnitelmasta rakentaa sinne teatteritalo, tuli taiteilija toisiin ajatuksiin. Hän jopa lahjoitti veljiensä Artun ja Kallen, serkkunsa Antin sekä Juho Rissasen kanssa 2000 markkaa teatteritalon pohjarahastoksi. Puisto kunnostettiin maamme tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluneen Bengt Schalinin suunnitelman mukaan ja nimettiin Minna Canthin puistoksi.

Minna Canthin patsas graniittijalustoineen paljastettiin juhlallisin menoin Snellmanin päivänä 12.5.1937, jolloin tuli kuluneeksi 40 vuotta kirjailijan kuolemasta. Puistoon oli kerääntynyt pari tuhatta ihmistä. Illalla järjestettiin kansalaispäivälliset Seurahuoneella. ”Maiju Vuorisalo [kirjailijan tytär] kiitti minua kauniisti. Hän huomautti, etten ollut tehnyt työtä vain ajatuksin ja käsin, vaan myös sydämellä. Itsekin olen sitä mieltä, että Minna Canth on tärkeimpiä teoksiani.”

LÄHTEET:

Kaija Hannula, Julkinen tusina, Kuopion taidemuseon julkaisuja 11, 1991.Minna Kettunen, Halosen taiteilijasuku, 2001.
Jaana Luttinen, Taiteilijan tie, Halosten Museosäätiön julkaisuja 1/2019.

KUVAT:

PATSAAN PALJASTUS
Minna Canthin patsaan paljastus 12.5.1937
Kuva: Tuttu Jänis / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

PATSAS
Eemil Halonen, Minna Canth, 1936-37, Minna Canthin puisto.
Kuva: Hannu Miettinen/Kuopion taidemuseo

PAHVIMALLI
Taiteilija etsi teokselle paikkaa pahvimallin avulla.
Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

TAITEILIJA
60-vuotias Eemil Halonen Minnan patsaan muovailun aikoihin vuonna 1935.
Kuva: Halosten Museosäätiö