Suomen itä valokuvissa on hauska ja haikea tarina ihmisistä, luonnosta ja rajoista. Se kertoo idän sankareista – kehrääjäneidoista, tukkijätkistä, metsästäjistä ja evakkoäideistä, mutta myös kaupungeista, modernin elämäntavan rakentumisesta ja arvojen muuttumisesta. Kuopion korttelimuseon näyttelyn ja siihen liittyvän julkaisun on koonnut tutkija Riitta Raatikainen.

Näyttely kartoittaa myyttisen Karjalan, Savon ja Kainuun kuvastoa 1860-luvulta 2010-luvulle. Näin itä on nähty ja haluttu näyttää I. K. Inhan ajoista tähän päivään saakka. Valokuva näyttää idän sinertävien vaarojen, suurten metsien ja vuolaiden vesien maana, jonka maisema ja ihmisten olemus muuttuvat vähitellen etelästä pohjoiseen kuljettaessa. Itä on yhteyksien, kanssakäymisen ja vaikutteiden siirtymisen tila. Se kätkee rikkauksia, mutta myös köyhyyttä, ja äärimmäinen herkkyys yhdistyy siellä äärimmäisiin koettelemuksiin.

Valokuvien itä on lukemattomista palasista muodostuva maagisen realistinen kudos. Sen jokainen yksittäinen kuva kertoo pienen kappaleen idän tarinaa. Joskus tarina on haikea, joskus hauska ja usein hämmästyttävä.