Perheen ulkopuolinen tukiperhe tai tukihenkilö voi auttaa lapsiperheitä silloin, kun perheen asiat ovat menneet syystä tai toisesta solmuun ja arki käynyt raskaaksi. Tukihenkilön ja tukiperheen aikuisten tulee olla luotettavia aikuisia, joilla on oma elämänhallinta kunnossa. Vapaaehtoiseksi soveltuvat kaikenikäiset miehet ja naiset. Tukihenkilöiksi kaivattaisiin enemmän miehiä, sillä nuoret pojat toivovat itselleen useimmiten miespuolista tukihenkilöä. 

Arja ja Jarmo Humalamäellä on yhteensä kuusi tukilasta kolmesta perheestä, iältään yhdestä vuodesta yhteentoista vuoteen. Kuusikymppinen pariskunta on toiminut tukiperheenä kaksi vuotta.  Aiemmin he olivat toimineet vuosia sijaisvanhempina.

–Kun omaa lasta ei ensin kuulunut, otimme sijaislapsen. Kun he kasvoivat isoik­si, sosiaalityöntekijä kysyi, kävisikö meille tukiperhetoiminta, ja kävihän se, Arja kertoo.

Lapset kutsuvat Humalamäkien kotia varamummolaksi. Lapset käyvät mummolassa porrastetusti, jotkut kerran kuussa, jotkut kaksi kertaa kuussa. Lapset ovat tulleet keskenään hyviksi kavereiksi ja tulisivat mielellään yhtä aikaa.  

Tulemiset sovitaan perheiden kanssa ja perheiden tarpeitten mukaan, mutta myös Arjan ja Jarmon omat toiveet huomioon ottaen. Kaupunkilaislasten kanssa ei tarvitse miettiä, mitä maalla sijaitsevassa varamummolassa tekisi.  Siellä on ravihevosia, kissa, kanoja ja poneja. Uidaan, leivotaan ja ollaan ongella. 

–Pojille on tärkeää olla mukana hommissa. Puita tehdään, puhdistetaan karsinoita, saunaa lämmitetään, heinää ajetaan eläimille. 

Jarmo pitää itseään isän korvikkeena lapsille. Kun lapset ovat käymässä, on heistä pidettävä huolta kellon ympäri.

–Se tarkoittaa läsnäoloa, perässä kävelyä ja jatkuvaa silmän alla olemista. Yritämme myös opastaa lapset säännölliseen elämänrytmiin, että mennään illalla tiettyyn aikaan nukkumaan, ja omatoimisuutta myös.

–Kyllä suosittelen ehdottomasti tukiperheeksi ryhtymistä, jos vain on mahdollisuuksia. Tarvehan on hirveän suuri. Ja itse voi esittää toiveita, millaisia tukilapsia mieluiten ottaa, Jarmo sanoo.

–Lapset ovat ihania ja antavat elämän rikkautta. Kun näkee kehityksen, sitä on mukava seurata, Arja toteaa.

•      •      •

Eini Hanell on puolestaan tuore tukiperheen äiti. Hänellä on ollut puoli vuotta neljä alle kouluikäistä tukilasta. 

–Tukilasten ottaminen oli vuosien haave. Kun omat lapset tulivat teini-ikään, oli oikea hetki toteuttaa se. Koin että minulla on vielä rakkautta ja hoivaa jaettavaksi. Ensin kyllä arvelutti sovellummeko tukiperheeksi, koska meitä on vain minä ja lapseni. 

Tukilapset ovat Einin perheessä 2–4 päivää kuussa. Kolme lapsista on samaan aikaan. Aloittamisen voi tehdä joustavasti ja totutellen. Eini tapasi ensin lasten perheet, ja lapset olivat alussa lyhyemmän aikaa.

Lapset tulevat tukiperheeseen viettämään tavallista perhe-elämää. Leivotaan, askarrellaan, ollaan paljon ulkona. Tekemistä ja touhua pitää olla.  

–Yritän pitää yllä rutiineja ja tarjota turvallisen arjen ja läsnäoloa. Ja että lapset kokevat olevansa rakastettuja omana itsenään. Lapset odottavat innokkaasti seuraavaa kertaa. En koe tukiperheenä olemista raskaana tai työnä. Koen että olemme kaikki yhtä suurta perhettä.

•      •      •

Myös perheetön Susanna Ezuitni on melko tuore tukihenkilö. Hänen ensimmäinen tukisuhteensa kesti puolitoista vuotta. Se loppui luontevasti, kun lapsi tuli rohkeammaksi sosiaalisissa suhteissa ja sai kavereita. Susanna saanee uuden tukilapsen elokuussa.

Susanna ja tukilapsi tapasivat parin tunnin ajan kerran viikossa. He kävivät elokuvissa ja lenkillä, pelasivat pingistä ja sulkapalloa ja leipoivat. Susanna halusi tukihenkilöksi, koska tarvetta on paljon ja hän pitää lasten kanssa toimimisesta. Lopullisen päätöksen ratkaisi lehdessä ollut hakuilmoitus. 

–Tehtävään oli koulutus, josta tykkäsin. Tukihenkilöillä on myös yhteisiä tapaamisia kerran, kaksi vuodessa.

Tukisuhteen alussa määritellään tavoitteet. Ne voivat olla lapsesta riippuen kielellisiä, sosiaalisia tai vaikka koulunkäyntiin liittyviä. Jokaisesta tapaamiskerrasta tehdään raportti, ja välillä tarkistellaan asioiden etenemistä.

–On ihanaa nähdä myönteinen muutos lapsessa. En pysty antamaan rahaa, mutta aikaa voin antaa. 

Lyhytaikainenkin, säännöllinen apu suo helpotuksen

Kun yksinhuoltajaperheessä on kolme erityislasta ja yksi kaksivuotias, ymmärtää, että kaikki apu on tervetullutta. 

–Kun yksi lapsi on kerran ­viikossa tukihenkilön kanssa, kotona on rauhallisempaa, ja saan minäkin levätä. Rankkana päivänä mieltä keventää, kun tietää, että jossain on joku, joka tulee taas apuun, perheen äiti toteaa.

Perheen pojilla, 8- ja 11-vuotiailla, on vuoden ollut sama tukihenkilö, joka vuoroviikoin tapaa heitä pari kolme tuntia kerrallaan. 

–Hän on nuori mies, koska halusin nimenomaan miehen. Jonotettiin häntä kaksi vuotta. Hän touhuaa poikien kanssa pojille mieleisiä asioita, kaikenlaista liikunnallista kalastamisesta trampoliinihyppelyyn. Tärkeintä on, että hän on luotettava, ja että pojat tykkäävät hänestä.

Pojat kuvaavat tukihenkilöään kiltiksi, hassuksi, rennoksi ja kivaksi. Äiti on iloinen, kun kumpikin poika saa vuorollaan tukihenkilön koko huomion. Pienetkin asiat, kuten jäätelöllä käyminen, tuntuvat kivoilta. Ja äidille merkitsee paljon, kun pojat tulevat iloisina tapaamisista kotiin.

–Tukihenkilöltä pojat saavat tukea kasvamiseen ja oppivat asioita.

•      •      •

Maritan ja hänen kolmen tyttärensä elämä järkkyi, kun tyttöjen isä kuoli yllättäen viime syksynä. Marita joutui selvittämään kuolinpesää surun keskellä.

–Vaikka oltiin erottu, oli hän ainoa ihminen, johon olin pystynyt luottamaan ja joka auttoi. Soitin lastensuojeluun ja pyysin apua. Olin aivan lopussa, Marita kertoo.

Nuorimmalle, 9-vuotiaalle, saatiin tukiperhe. Marita kertoo, että se auttaa koko perhettä. 15- ja 17-vuotiaat sisaret saavat omaa aikaa nuorimman ollessa yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä. Äidin vuorotyön vuoksi he joutuvat ottamaan paljon vastuuta nuorimmasta.

–Myös minä saan omaa aikaa, kun nuorin on luotettavien aikuisten hoidossa, ja isommat pärjäävät kotona itsekseen. Voimme myös isompien kanssa lähteä vaikka elokuviin. Kyllä hekin tarvitsevat äidin aikaa. Olen äärimmäisen kiitollinen tukiperheestä, ja että se järjestyi nopeasti.

Tytär viihtyy tukiperheessä erinomaisesti. Tukiperheen oma 9-vuotias tytär pitää häntä hyvänä ystävänä ja hyväksyy sen, että vanhemmat jakavat huomiotaan myös hänelle.

Teksti: Anja Hiltunen
Kuva: Vicente Serra