Kuva: Petteri Pennasen kotialbumi. (Vasemmanpuoleinen kuva vuodelta 1998)

7-vuotias kuopiolaispoika on menossa elämänsä ensimmäisiin jalkapallotreeneihin.

Jännittää, sillä joukkueessa ei ole juuri tuttuja. Samalla mieli on myös intoa täynnä: poika on odottanut koko pitkän talven ajan, että kevään harjoituskausi alkaisi ja pääsisi vihdoin kokeilemaan pelaamista ihan oikeassa joukkueessa.

Nykyisin tämä Kuopion Palloseuran kasvatti, Petteri Pennnanen, on ehtinyt pelata ammattilaisena jo 12 vuotta. Vuonna 2019 hän johdatti kasvattajaseuransa Suomen mestariksi kapteenina. Myös viime kaudella Pennanen pelasi KuPSissa yhteensä 18 ottelua ja teki kolme maalia.

Vuodeksi 2021 Pennanen siirtyy jatkamaan uraansa Pohjois-Amerikan nurmille Sacramento Republic FC:n riveihin.  

”Jo pikkupoikana pallo oli minulle ykköslelu ja suuri intohimo. Suurin piirtein siinä yläasteelle siirtyessä vahvistui fiilis siitä, että tästähän voisi saada ammatin vielä jonain päivänä. En silloin enää pääni sisällä paljoa miettinyt muita vaihtoehtoja, mitä haluaisin tehdä”, Pennanen kertoo.

Menestyksekkään pelaajauran lisäksi jalkapalloharrastus on tuonut mukanaan myös paljon muuta hyvää Pennasen elämään.

– Kuopion Palloseurassa pelaaminen on kasvattanut minua monin tavoin ihmisenä. Jopa minäkuvani on muokkautunut jalkapalloharrastuksen ja kaiken sen mukanaan tuoman myötä – niin paljon siinä on kiinni. Olen saanut myös läheisimmät ystäväni jalkapallon kautta.

Jalkapalloharrastuksessa opitut taidot hyödyttävät myös kentän ulkopuolella  

Treeneissä, peleissä ja pukukopeissa opituista taidoista on ollut Pennasen mukaan hyötyä myös pelikenttien ulkopuolella.

– Kenties isoin juttu on se, että joukkueessa pelatessa kehittyy sosiaalisesti ja oppii olemaan yksi osa suurempaa kokonaisuutta; jakamaan niin hyvät kuin huonommatkin hetket isossa porukassa, toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muiden tunteita.

– Nykypäivänä olen kiitollinen, että olen pystynyt harrastamaan pienestä pitäen.

Pennanen toteaa, että valitettavasti kaikilla lapsilla ja nuorilla tätä mahdollisuutta ei ole. Siihen hän toivoisi muutosta.

Pennanen peräänkuuluttaa jokaiselle lapselle mahdollisuutta harrastukseen

Pennanen painottaa, että harrastustoimintaan liittymisestä pitäisi tehdä entistäkin halvempaa ja helpompaa – eikä yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä ulkopuolelle sen vuoksi, ettei ole varaa harrastaa.

Pennanen toimii paikalliskummina SOS-Lapsikylän ja Kuopion kaupungin yhteiselle Unelmista totta-harrastustuelle. Harrastustuki mahdollistaa mieluisan harrastuksen vähävaraisten perheiden lapsille.

”Koen itse saaneeni niin suuret hyödyt harrastuksen aloittamisessa, että haluan puhua sen puolesta, että kaikilla lapsilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet harrastaa”, Pennanen kommentoi.

”Jos minun avullani yksikin lapsi pääsee mukaan harrastamaan, olen tyytyväinen.”

Esikuvat ruokkivat motivaatiota

Monille pienille kuopiolaisille palloilijoille ja jalkapallon harrastajille ympäri Suomen Pennanen on varmasti suuri esikuva.

– Pyrin omalla käytökselläni viestimään siten, että voin vaikuttaa positiivisesti. Tiedostan myös, että mitä tahansa ei voi tehdä. Itsellänikin oli lapsena ihmisiä, joista otin vaikutteita ja joiden tekemisiä katsoin tarkkaan.

– Esikuva, oli se sitten laulaja tai vaikkapa urheilija, ruokkii usein motivaatiota. Unelmat ja niiden ääneen sanominen ovat tärkeä osa kasvamista.

”On tärkeää, että lapsi uskaltaa unelmoida.”

Lasten ja nuorten vanhemmille Pennasella on tärkeä viesti:

– Pidän harrastustoimintaa kehittävänä ja tärkeänä. Samoin kuin koulussa opitaan monia asioita, myös harrastustoiminnassa – oli se harrastus sitten mikä tahansa – opitaan taitoja, joista on paljon hyötyä myöhempää elämää ajatellen.

– Jos lapselle ei tarjota erilaisia mahdollisuuksia, ei hän välttämättä innostu mistään. Eli rohkeasti vain kokeilemaan kaikkea, siinä ei menetä mitään

Pennanen toivoo, että vanhempi voisi ottaa innostajan ja rohkaisijan roolin viedessään lasta uusiin harrastuksiin.

Mukaan hyppääminen kun voi jännittää, etenkin jos ei tunne vielä ketään – aivan kuten 7-vuotiasta Pennasta itseäänkin ensimmäisissä treeneissä.

– Kun on kerran rohkaissut lasta lähtemään jonnekin, välttämättä rohkaisua ei enää toista kertaa tarvita.